perjantai 31. heinäkuuta 2009

t u s k a a !


Moikkis! Arvatkaa miltä mun huoneessa näytti eilen? About tältä:

Ja huom, tässä vaiheessa olin saanut pakkattua jo reippaasti! :D

Jos ikinä joudutte pakkaamaan vuoden mittaista matkaa varten, voin kertoa, ettei tosta urakasta meinaa selvitä hengissä! Huoneeni lainehti tavaroita, ja juuri kun kuvittelin, että nyt olen pakannut kaiken mitä halusinkin, niin sitten löytyki vielä joku t-paita, joka oli vaan ihan pakko pakata... Aluksi oli tarkotus selvitä yhellä isolla laukulla, mutta tuo 23 kg painorajotus alkoi uhkaavasti lähestyä, niin oli pakko ottaa avuksi vielä toinen pienempi laukku. Siitä voi olla hyötyä, jos lähden johonkin reissuun siellä Jenkeissä. Ei tarvitse raahata tuota jumalattoman suurta laukkua aina mukana :D

Laukuista löytyy vino pino vaatteita ja stten tuliasia perheelle ja ehkä joillekkin muille. Melkeen koko suku kuulemma asuu aika lähellä, että niitä varten on myös jotain. Mukana on tottakai suklaata monta levyä ja kaksi rasiaa salmiakkia. Saa nähä millaisia reaktioita salmiakista irtoaa!
Sitten on koko perheelle (myös minulle) muumimukit, Tatun ja Patun This Is Finland - kirja ja valokuvakansio, jossa on minun ottamia valokuvia suomesta, perheestä, kavereista yms. Otin myös sen Kuinkans sitten kävikään -muumikirjan englannninkielisenä, se ehkä vähän selventää noita muumimukeja :)
Mami osti myös Marimekon lautasliinoja, joita voi just viedävvaikka sukulaisille tai jotain. Ja mukana on yksi Aarikan kaulakoru, jonka ajattelin antaa Kayleighlle synttärilahjaksi.

Olen jutellut facebookissa hostserkkuni, Austinin, kanssa. Vaikutta tosi hyvltä tyypiltä! On minua vuoden nuorempi eli käy samaa koulua, Krum High Schoolia. Hän rakastaa tennistä ja kysy, jos haluaisin liittyä koulun tennisjoukkueeseen. Sanoin, että osun palloon ehkä yhedellä yrityksellä kymmenestä, mutta ei kuulemma haittaa. Ja niiden perheen vaihtari, Larissa, liitty joukkueessen myös.

Huomenna on sitten lähtö. Herätys ennen viittä, kymmentä vaille kuudeksi lentokentälle, koneeseen kymmentävaille kahdeksaksi, Lontoossa etsimään Ruotsista tulevaa saattajaa, joka menee Chicagoon. Saattaja neuvoo oikealle portille (jos löysin Chicagon portin, luulisi että löytyisi se Dallasin portti myös, mutta ei kai sitten) ja koneeseen 11:40. Kymmenen tuntia koneessa, yay! Dallasissa 15:40, Suomen aikaa 23:40. Koita nyt sitten pysyä hereillä ja kommunikoida engalnniksi noiden lentojen ja tuon aamuherätyksen jälkeen :D

Pitää mennä jatkamaan pakkauksen viimeistelyä ( lue: panikoida mitä unohtui)...

PS Eilen oli huisi läksiäisillallisjuttu ja nyt olen kahta Suomi t-paitaa, karkkia ja yhtä karvalakkia rikkaampi! On se hyvä, ettei pää palellu kun ulkona on 40°C! Kiitti kaikille!

lauantai 18. heinäkuuta 2009

Your visa has been approved!

Tämä on siis blogi, jossa olisi tarkotus kertoilla vaihtarivuodestani rapakon toisella puolella, USA:ssa. Voisin alottaa kertomalla jotain itestäni...

Eli minä olen Veera, 16-vuotias tyttö Helsingistä. Harrastukset: Laiskottelu. Mitä muuta? Kaverit on kivoja ja iPodin kuulokkeet on suurinpiirtein liimattu mun korviin..

Mistä tuli idea lähteä vaihtoon? Mä en todellakaan tidä. Ennen ajattelin, etten ikinä pystyis lähteä vaihtoon, liian pelottavaa mennä vieraaseen maahan puhumaan vierasta kieltä. Varsinkin kun toi enkku ei ollut mun vahvin ainekkaan. Kuitenkin joku kilahti vuosi sitten kesällä ja kuulostelin vanhempien reaktiota ideaani. Nehän ajatteli, että se on hieno mahdollisuus ja lupasivat mulle vaihtarivuoden. Siitä alkoi järjestöjen verailu, ja vaitoehdot saatin kavennettua kahteen, STS ja EF. Menin molempien haastatteluihin, ja molemmat hyväksyivät minut mukaan ohjelmaan. Päädyin pitkän pohdinnan kautta STS:ään. Syksyllä haastattelun jälkeen postissa tuli jumalaton pino papereita täyteetäväksi ja kopioitavaksi. Sain kiikutettua ne postiin kauniisti pari viikkoa myöhässä, kun vihdoin oli saatu kaikki kuvat ja todistukset kasaan.

Siitä alkoi tajuton odottelu, onneksi en saanut kuitenkaan papereita takaisin uudelleen täytettäväksi. Tammikuun lopussa posti toi muutaman paperin täytettäväksi, ja sain myös tietää järjestöni siellä USA:n päässä.

Maaliskuussa kuulin, että osa vaihtareista oli alkanut saamaan isäntäperhetietojaan, enkä olisi millään jaksanut enää odottaa. Anyway, odotus palkitaan ja Pariisin matkan aikana tuli pari puhelua numerosta, jota en tuntenut. En siellä viitsinyt ruveta vastaamaan, mutta jotenkin alitajunnassa tiesin, että ne koski isäntäperhetietojani. Heti Suomeen päästyäni sitten STS:lle soittoa menemään ja ta-daa, sietähän ne perhetiedot tulikin. Se oli ehdottomasti paras 'Hyvää Vappua' -toivotus, jonka olen ikinä saanut.

Mitä niissä tiedoissa sitten sanottiin? Lähden Krumiin, pienelle 3 500 asukkaan paikkakunalle Teksasiin. Host-vanhempani ovat Mike ja Cecily, jotka ovat aika nuoria. Heillä on myös tytär, 12-vuotias Kayleigh. He asuvat isolla tilalla, ja heillä on eläimiä 'too many to count'. Koko perhe harrastaa ratsastusta ja he myös hoitavat huonosti kohdeltuja eläimiä ja yrittävät etsiä heille uusia perheitä.

Olen e-mailannut Cecilyn, Kayleighin ja myös niiden edellisen vaihtarin, Lian, kanssa. He on kaikki todella ihania! Samalle paikkakunnalle tulee myös ainakin toinen vaihtari, Larissa. Hän on saksalainen ja vaikuttaa myös tosi kivalta.

Parit paperit on pitänyt lähetellä vielä STS:lle, ja viimeisin homma on ollut tuo viisumin hommaaminen. Siinä oli vähän työtä, mutta nyt passin välissä on viisumiläpyskä. Alan pikkuhiljaa uskoa, että tämä oikeesti tapahtuu!

Lähtöpäiväni on muuten näillä näkymin ensimmäinen elokuuta. Ensimmäinen lento klo 7.50 Lontooseen ja siletä Dallasiin, perillä paikallista aikaa about 16.00. Eli tasan kaksi viikkoa jäljellä!

Siinä oli varmaan aika hyvin joitain perus juttuja, ennen lähtöä tulee varmasti vielä ainakin jotain pakkaamisen tuskasta ja sitten lähdön jälkeen yritän ehtiä kirjottamaan kuulumisia aina silloin tällöin.